A.J. Sjögren
Anders Johan Sjögren (1794 – 1855) tunnetaan historian, kansatieteen ja suomalais-ugrilaisen kielitieteen tutkijana, tutkimusmatkailijana ja Pietarin (Venäjän) tiedeakatemian akateemikkona. Sjögren syntyi 8.5. 1794 Iitin pitäjän Sitikkalan kylässä suomenkieliseen suutarinperheeseen. Lahjakkuutensa ansiosta hän pääsi Iitin pappien avustamana Loviisan alkeiskouluun, josta opintie vei hänet Porvoon lukioon ja Turun akatemiaan. Sjögren kuului ns. Turun romantiikan keskeisiin henkilöihin ( Arwidsson, Poppius, Gottlund), joiden tavoitteena oli luoda maallemme historia, kieli ja kirjallisuus. Tätä tavoitetta toteutettiin käytännössä keräämällä ja julkaisemalla kansanrunoja.
A.J. Sjögrenin tiedot lyhyesti
Syntyi Iitin Sitikkalassa 1794, kuoli 1855 Pietarissa.
1813 – 1819 Turun Akatemiassa Arwidssonin, Poppiuksen ja Gottlundin muodostamassa romantiikan ydinjoukossa
1820 - Pietarissa
1824 – 1829 Tutkimusmatka suomensukuisten kansojen keskuuteen
1835 – 1838 Tutkimusmatka Kaukasiaan
1844 Akateemikoksi Pietarin tiedeakatemiaan
1846 ja 1852 Tutkimusmatka Liivin- ja Kuurinmaalle
SUKUKIELTEN TUTKIMUKSEN URANUURTAJA - KANSALLISEN IDENTITEETTIMME LUOJA
A.J.Sjögren in English and short!
Anders Johan Sjögren
- Akateemikko
- maailman ensimmäisen suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukselle perustetun viran haltija
- Pietarin Tiedeakatemian kansatieteellisen museon johtaja
- Valtioneuvos
1813 – 1819 Turun Akatemiassa Arwidssonin, Poppiuksen ja Gottlundin muodostamassa romantiikan ydinjoukossa
1820 - Pietarissa
1824 – 1829 Tutkimusmatka suomensukuisten kansojen keskuuteen
1835 – 1838 Tutkimusmatka Kaukasiaan
1844 Akateemikoksi Pietarin tiedeakatemiaan
1846 ja 1852 Tutkimusmatka Liivin- ja Kuurinmaalle
SUKUKIELTEN TUTKIMUKSEN URANUURTAJA - KANSALLISEN IDENTITEETTIMME LUOJA
A.J.Sjögren in English and short!
Anders Johan Sjögren
- born 1794 in Iitti, Finland
- died 1855 in St. Petersburg, Russia
- HISTORIAN
- LINGUIST
- ETHNOGRAPHER
- FOLKLORIST
- ACADEMICIAN of Linguistics and Ethnographies of the Finnic and Caucasian peoples at St. Petersburg Academy of Sciences, 1844. The first post dedicated to Finno-Ugrian studies to be established anywhere in the world. Link to Wikipedia in German, in Russian and in Ossetian.
- DIRECTOR of Academy´s Ethnographic museum
- COUNSELLOR of State
- writer of the first Ossetian grammar
Turusta Pietariin
Sjögren valmistui Turun akatemiasta vuonna 1819 ja muutti Pietariin. Venäjän entinen ulkoasiainministeri kreivi Nikolai Rumjantsev (1754 – 1826) etsi suomalaista tiedemiestä, joka olisi valmis tutkimaan Venäjän itäisten osien historiaa, kieliä ja kansatiedettä. Sjögrenin tavoitteena oli päästä tälle tutkimusmatkalle. Pietariin hän halusi oppiakseen venäjää ja löytääkseen sopivaa kirjallisuutta. Venäjän halu tukea ja edistää suomensukuisten kansojen tutkimista oli osa keisarikunnan sisäpolitiikkaa. Oltiin myös yleisesti kiinnostuneita kartoittamaan Venäjän alueella asuvien eri vähemmistökansojen elinoloja, tapoja ja kieliä, jotta niitä olisi helpompi hallita. Sjögren toimi aluksi kotiopettajana, ja vuonna 1823 hänestä tuli kreivi Rumjantsevin kirjastonhoitaja. Suomen ministerivaltiosihteeri R. H. Rehbinder (1777 – 1841) vakuuttui Sjögrenin matkasuunnitelmasta, ja hänen suosituksestaan keisari Aleksanteri I myönsi Sjögrenille apurahan Lappiin ja Pohjois-Venäjälle suuntautuvaa tutkimusmatkaa varten.
Tutkimusmatkan tuloksia

Matka kesti liki viisi vuotta (1824 – 1829) ja ulottui Karjalasta ja Suomen Lapista Kuolan niemimaalle Arkangeliin, Aunuksen vepsäläisalueille ja itään aina Permin kuvernementtiin asti. Sjögrenin tavoitteena oli etsiä suomen kielen jälkiä sukukansojen parista. Vuonna 1826 hän muokkasi keräämäänsä aineistoa ja kirjoitti siihen perustuen teoksen Anteckningar om församligarne i Kemi-Lappmark. Teoksessa Sjögren todisti suomen ja saamen kielen olevan sukua toisilleen hyödyntämällä keräämiään paikan- ja sukunimiä. Aunuksessa Sjögren identifioi siihen asti tuntemattoman heimon ja kielen: vepsäläiset ja vepsän kielen. Vuonna 1827 Sjögrenistä tuli Pietarin tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen ja hän ryhtyi kokoamaan tutkielmaa komeista eli syrjääneistä. Teos Die Sürjänen, ein historisch-statistisch-philologischer Versuch julkaistiin vuonna 1829.
Tiedeakatemian virkaan
Tutkimusmatkan jälkeen Sjögren nimitettiin tiedeakatemian Venäjän historian ja muinaistieteen apulaiseksi.Virkavelvollisuuksien ohella hän esitteli keräämäänsä aineistoa esitelmissä, artikkeleissa ja julkaisuissa. Esimerkiksi teoksestaÜber die Finnische Bevölkerung des St.-Peterburgschen Gouvernements und über den Ursprung es Names Ingermanland tuli klassikko, jonka luonnehdintoja Inkerinmaan väestöstä siteerattiin useissa teoksissa yli sadan vuoden ajan. Vuonna 1832 Sjögren nimitettiin ylimääräiseksi akateemikoksi, ja samana vuonna hänet kutsuttiin tanskalaisen ”Det Konglige Nordiske Oldskrift-Selskabin” jäseneksi. Vuonna 1833 Sjögren valittiin tiedeakatemian toisen osaston kirjastonhoitajaksi ja hän sai Pyhän Annan ritarikunnan 3. luokan ritarimerkin – iittiläisen pitäjänsuutarin pojasta oli tulossa venäläisen virka-aatelin jäsen.

Akatemian talo Pietarissa.
Vaikutus Kalevalaan

Ollessaan kesällä 1834 hoidattamassa silmäänsä Vesilahdella Laukon kartanon isännän arkkiatri J.A. Törngrenin (1772 – 1859) luona Sjögren tutustui Elias Lönnrotiin (1802 – 1884). Heidän välilleen muodostui Sjögrenin kuolemaan asti kestänyt ystävyyssuhde. Sjögrenin vaikutus Lönnrotin oppi-isänä näkyy mm. Lönnrotin kirjoituksissa ja erityisesti Uuden Kalevalan historiallisessa johdannossa.
Kansainvälistä kunniaa
Lääkärin kehotuksesta Sjögren lähti vuonna 1835 matkalle kohti Kaukasusta hoidattaakseen pahenevaa silmäsairauttaan Mustanmeren rannikon kylpylöissä. Matkasta muodostui hedelmällinen tutkimusmatka. Sjögren perehtyi erityisesti indoiranilaiseen osseetin kieleen. Osseetin kielioppi ja sanakirja julkaistiin vuonna 1844, ja sen ansiosta Ranskan tiedeakatemia myönsi Sjögrenille arvostetun Volneyn palkinnon. Samana vuonna Sjögrenille luotiin uusi akateemikon virka Pietarin tiedeakatemiaan: suomensukuisten ja kaukasialaisten kansanheimojen kieli- ja kansatieteen akateemikko. Tämä oli tieteenalan ensimmäinen akateeminen oppituoli. 1840-luvun alussa Sjögren järjesti suojatilleen Mathias Alexander Castrénille (1813 – 1852) mahdollisuuden osallistua tiedeakatemian laajalle Länsi-Siperian tutkimusmatkalle. Tämän tutkimusmatkan tulokset loivat Castrénille aseman ensimmäisenä suomen kielen professorina Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä.
Viimeisinä elinvuosinaan Sjögren keskittyi komin ja liivin kieliin. Hän teki vielä tutkimusmatkoja Viron kautta Liivin- ja Kuurinmaalle (Latviaan). Vuonna 1845 hänet nimitettiin tiedeakatemian kansatieteellisen museon johtajaksi ja samana vuonna hän sai myös valtioneuvoksen arvon.
Viimeisinä elinvuosinaan Sjögren keskittyi komin ja liivin kieliin. Hän teki vielä tutkimusmatkoja Viron kautta Liivin- ja Kuurinmaalle (Latviaan). Vuonna 1845 hänet nimitettiin tiedeakatemian kansatieteellisen museon johtajaksi ja samana vuonna hän sai myös valtioneuvoksen arvon.
Sjögrenin muistomerkit

Iitissä:
- muistokivi syntymäkodin paikalla Sitikkalan kylässä
- taiteilija Osmi Nyströmin pronssinen Sjögren-reliefi luonnonkiveen kiinnitettynä Iitin Kirkonkylässä
- taiteilija Tapani Lemminkäisen maalaus tutkimusmatkailija Sjögrenistä Iitin lukion tiloissa
- seinälaatta Akateemikkojen talossa
- reliefi Tiedeakatemian yläaulassa
- reliefi yliopiston suomenkielen laitoksella
Tekstin sisältö © Päivi Laine 2001